Minäpä kerron vähän, minkälaista on omistaa ei-niin-hyvä-auto silloin, kun pakkasta on paljon ja tie liukas ja moottoritiellä tulee taivaan täydeltä alijäähtynyttä vettä.
Ensinnäkin, autohan on toiminut aivan moitteettomasti muuten, mutta tuuletin ei ole aina pelannut. Yleensä se on alkanut hurista, kun sitä on vähän kopauttanut harjalla. Mutta viikonloppuna, Keski-Suomesta palatessani, se taisi lasahtaa täydellisesti.
Pakkasta oli paljon, koko auto täynnä kyytiläisiä ja lasit jäätyivät sisäpuolelta niin että vänkärin tehtävä oli rapata etu- ja sivulasia taukoamatta. Se ei haitannut tunnelmaamme yhtään, päinvastoin, tunnelma oli mitä mainioin kun hoilasimme Pulkkila-Rantsila -välillä "Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä" aina uudestaan sävellajia nostaen niin kauan että ääni loppui. Sen jälkeen kannustimme kuskia huudoin ja taputuksin, sillä kuskilla oli oikeasti aika kova työ pitää auto tiellä ilman että näki juuri mitään.
Viimeiset kymmenet kilometrit olivat oikeasti aika tuskallisia, mutta kannustimme koko ajan sekä toisiamme että autoamme. "Me pärjätään, me päästään turvallisesti perille, tää menee hyvin, meillä ei ole mitään hätää, jaksa vielä vähän." Siinä vaiheessa kun varpaat meinasivat jäätyä kenkiin kiinni (tuulettimen toimimattomuuden takia autossa ei tietenkään pelannut lämmitys), ja pakkanen kiipesi lähelle pariakymppiä, oli jo huumori loppua mullakin. Mutta kannustimme toisiamme taas.
Lopulta olin kotipihalla ja kyytiläisetkin omissa kodeissaan. Luin isoveljen laittaman sähköpostin ja sen mukana tulleet linkit myytäviin autoihin. Aloin kallistua sille kannalle, että soitan pankkiin kysyäkseni autolainaa ja hommaan paremman kulkuvälineen. Toisaalta se tuntuu turhalta, koska tuo rakkine kulkee muuten aivan loistavasti.
No, tänä aamuna lähdin töihin ja kun matkustajia oli vähemmän ja auto ollut koko yön lämmityksessä, ei mitään ongelmaa ollut. Lasit olivat kohtuullisen sulat ja sellaisina pysyivät.
Mutta kun töiden jälkeen lähdin iltapäivällä kohti kotia, alkoi tuulilasi peittyä uhkaavasti tällä kertaa ulkopuolelta ja ehdin ajatella vain, että onkohan tämä nyt sitä kuuluisaa alijäähtynyttä vettä ja sitähän se oli. Kun pakkasella sataa vettä, se liimautuu tuulilasiin suoraan kiinni ja jämähtää siihen. Pysähdyin moottoritiellä 2 kertaa rapaamaan lasia, kävin välissä kaupassa ja äänestämässä ja siirryin pikkuteille, joiden varrella pysähdyin joka bussipysäkille rapaamaan laseja. Soitin isoveljelle, ja hän sanoi että toisessa päässä kaupunkia ihan sama ongelma ja lupasi katsoa autoa jos haluan illan päälle käydä näyttämässä.
Alijäähtynyt vesi on ihan käsittämätön juttu. Sitä ei kukaan usko ennen kuin itse kokee, että miten se toimii. Lopulta olin kotona, enkä kyllä aio lähteä enää mihinkään.
No, soitanko huomenna pankkiin ja kysyn lainaa sekä alan katsella uusia autoja? Ehkä en vielä kuitenkaan, sillä mun ihana, rakas isä, ihan liian auttavainen ja innokas, aikoo huomenna tulla vaihtamaan autoa, viedä mun ropposen kotikotiin korjattavaksi ja antaa mulle tädin vanhan ropposen työautoksi siksi aikaa.
Että tällaista täällä.
7 kommenttia:
Korjasin Potan autosta just samanlaisen vian viime viikolla. Jos auto toimii hyvin muuten, ei sitä vaihtaa kannattaisi, vaan korjauttaa tuo puhallinsysteemi. Motonetistä haettiin osa nimeltä puhaltimen/tuulettimen etuvastus. Maksoi 12 €.
Se tuuletin sijaitsee yleisesti autossa hanskalokeron takana ja esivastus on helppo vaihtaa, kun sinne pääsee käsiksi. Hanskalokeron irrottamisen vaatii se.
Mikäli oikein onnettomasti on käynyt, on tuulettimen moottori rikkoontunut, mutta sekin sijaitsee siellä samassa paikassa ja kustantaa about 30-50 euroa. Tuo vika kuulostaa vaan siltä että se mainittu esivastus on viallinen. Vie korjaamolle ennen uuden auton vaihtamista? Se on nimittäin ihan pieni vika.
No oispa huippua, jos tosiaan selviäisi vain tuolla tuulettimen korjauksella. Mun isä on onneksi aika kätevä autojen kans, ja jos se ei saa korjattua niin kotikylällä on myös sellainen vanhan ajan autokorjaamo jonkun autotallin päädyssä, että siellä se hoituu viimestään. Mutta hyvä tietää, että ongelman voi todella hoitaa. Laitanpa isälle viestiä siitä Motonetistä. Kiitos, Arttorius!
Tuleepa mieleen toimimaton tuuletin ja kesä ja +30 astetta ja reissu itään ja pohjoiseen.
Silloin ajattelin, etten milloinkaan kaipaa sellaiseen kuumuuteen. Tänään olisin muutamaksi sekunniksi voinut siirtyä.
Johanna, oliko sillon kuuma? En muista enää :) Sen sijaan muistan ne kaikki uintihetket järvissä ja sen trumpetistin Lieksassa.
Tutun kuuloista!! :) Viime vuonna näihin aikoihin auto sanoi itsensä irti, tai tuuletin. kolmenkympin pakkasilla ei viittinyt lähteä liikenteeseen.. :)Samalla takkusi pitkät valot, radio ja jarrut. Jotain relettä hakkaamalla se sitten toimi aina hetkittäin.
Samaa tekee taas väliin. Ei muutaku konepelti ylös nyrkki esiin ja matka jatkuu!! :)
Muistan sen kuumuuden siksi, että olin aika huonovointinen Posiolla. Huonovointisuus johtui suurimmaksi osaksi kuumuudesta.
Uimiset muistan mutta trumpetistia en. Trumpetisti? Täh?
Ja vieläkin toisinaan mietin, olisiko pitänyt ostaa ne räsymatot sieltä erään majoituspaikan kuistilta. Hienoja olivat.
Salla, kuulostat aika ammattilaiselta autojen suhteen. Olisinpa minäkin :)
Johkupohku, se oli se trumpetisti joka harjotteli siellä omakotitalon parvekkeella, kun me käveleskeltiin siellä Lieksan keskustan tuntumassa. Istuttiin ensin ortodoksikirkon portailla (sisälle ei päässy) ja sitte ku jatkettiin matkaa niin nähtiin ja kuultiin se trumpetisti. Ajattelin silloin, että se on joku vanha harrastelija joka soittaa vain Lieksan vaskiviikkojen aikaan. Ehkä sanoin sen ääneenkin?
Ne matot oli kyllä ihania. Ja se paikka. Voisin mennä sinne uudestaan!
Lähetä kommentti