ToKe

Toimintakertomus 2011

Tammikuu: Paljon pakkasta ja pimeyttä, mukavaa työtä, arabimaiden kansannousu kosketti yllättävän läheltä ja aiheutti vaikka mitä. Olin huolestunut, hyvin huolestunut ja peloissani, mutta onnellinen maailman rakkaimmasta perheestä. Jumppasin paljon.

Helmikuu: Paljon miksi-kysymyksiä ja I feel alive -miksausta, I am breathing again. Olin tyytyväinen, kävin yksin hienossa ravintolassa ja nautin siitä täysillä. Mulla oli ihana työ, ihana elämä, pidin luennon joka sujui hyvin, kävin aamupalalla Cafe Saarassa monta kertaa, olin urbaani citysanna ja se tuntui tosi hyvältä. Jumppasin edelleen.

Maaliskuu: Kävin hiihtoretkillä lasten kans, lomalla Helsingissä, olin onnellinen valoisista aamuista, ajoin omalla autolla, tein vaalityötä, vietin paljon aikaa liikkamaikkafrendin kans ja se oli hyväksi, nautin mahtavista naistenilloista vaalikentillä.

Huhtikuu: Huolsin pyörää ja pyöräilin, olin väsynyt ja kiireinen, äänestin yliopistolla ja minut yllätettiin kesken jonotuksen, olin vaalivalvojaisissa ja olin tyytyväinen siitä, että sain tulevaksi syksyksi töitä.

Toukokuu: Harjoitutin oppilaita kevätjuhlaa varten, katsoin MM-finaalin lekurikavereiden kans, mun sydän suli hyvistä palautteista musiikintunneilla, haaveilin matkasta Kilpparille ja sen voimalla jaksoin viimeiset viikot.

Kesäkuu: Työttömyys alkoi ja yhtäkkiä kaikki muuttui taas ylösalaisin. Kävelin sairaalankäytäviä yksin tai siskojen kans, olin peloissani ja hätääntynyt, sain paljon tukea ystäviltä mutta koin silti yksinäisyyttä. Lähdin Kilpparille koska äiti sanoi että pitää mennä, ei olisi kannattanut koska olin koko ajan peloissani. Lappi oli hieno, mutta ajoitus oli huono.

Heinäkuu: Paljon kuumuutta ja heinänpölyä, sain voimia, halusin jatkaa kuten ennenkin, nukuin paljon ulkona joko teltassa tai parvekkeella, nukahdin aaltojen ääneen meren rannalla, tapasin nuoruudenrakkauteni Lontoon, tein ikimuistoisen Suomikierroksen Juanan kans, nautin Suomen kesästä niin kuin vain voi.

Elokuu: Aloitin työt ja pidin siitä vaikka kaaos olikin melkoinen. Huh, se oli totisesti erilaista kuin mihin olin tottunut.

Syyskuu: Pyöräilin paljon töihin ja pidin siitä niin, elämä oli työtä, opiskelua, urheilua, tärkeimpiä asioita ja ihmisiä, eli juuri sitä mitä halusinkin. Kävin kaksi kertaa vaeltamassa ja molemmat reissut oli kertakaikkisen huikeita.

Lokakuu: Olin syyslomalla Helsingissä ja kotikotona ja pidin siitä paljon. Monta vaikeutta ilmestyi näköpiiriin ja kirjoitin päiväkirjaan ensimmäisen kerran, että ahdistaa.

Marraskuu: Ahdistavista asioista ei kannata enää kirjoittaa, mutta sen vain sanon että koville otti. Mahakipu ja univaikeudet tulivat tutuksi. En ollut tyytyväinen, en nauravainen, en iloinen, en tuntenut itseäni enää. Vanhenin ja juhlin sitä muutaman tärkeän ihmisen kans. Kävin ensimmäistä kertaa kehoterapiassa ja tiesin heti, että se auttoi. Kävin Keski-Suomessa ja lähdin matkaan superväsyneenä, mutta voimaannuin hyvässä seurassa.

Joulukuu: Olin väsynyt, stressaantunut ja pahantuulinen, olin tyytymätön siihen että asioita vain tuli vaikka en valinnut niitä itse. Kävin Lapissa ja se oli hyvä reissu. Oli pimeitä aamuja. Kirjoitin keltaisille post it -lapuille, että "olen hyvä ihminen ja haluan hyviä asioita, tästä tulee onnellinen päivä." Vietin ihanan joulun ja nautin eniten yhdessäolosta ja tekemisestä vanhempieni ja sisarusten kans. Ymmärsin, että suren edelleen aiemmin tapahtuneita asioita eikä se haittaa, saa surra niin kauan kuin surettaa. Ymmärsin myös, että minä olen hyvä ihminen ja haluan hyviä asioita sekä itselleni että muille. Päätin vuoden 2011 todeten, että olen onnekas kun minulla on niin ihanat vanhemmat ja koko muu perhe, muutama rakastakin rakkaampi ystävä, paljon kavereita, hienoja työkavereita, blogikavereita ja monia muita läheisiä. Miten onnellinen teistä kaikista olenkaan, osaisinpa sanoa sen jotenkin kauniimmin, mutta en osaa ja sanon vain näin. Niin että K I I T O S!

Monta vuotta olen tehnyt saman lupauksen: Hikeä, ei kyyneleitä. Nyt teen kokonaan uuden lupauksen: Opettelen erottamaan työn ja vapaa-ajan toisistaan. Mitäs siihen sanotte?