Nämä liikuttivat minua, kun kävelin hautausmaalla.
Nämä joutuivat myös ulos, parvekkeelle pakkaseen, kun aiheuttivat allergiakohtauksen.
Minusta on tulossa koko ajan seesteisempi, tyynempi, hitaampi, hipihtävämpi. Polttelen huonetuoksuja ja harjoittelen tietoista läsnäoloa tiskatessa. Pyörittelen lusikkaa kädessäni, aistin metallin ihoa vasten, ja ajattelen "minä tiskaan nyt tätä lusikkaa, ajattelen nyt tätä lusikkaa..."
Jos tulee jotain jonnekin sähköiseen lokeroon, ajattelen vain "jaa tällaista" ja sanon itselleni "saat anteeksi, hyvä tyttö" ja johdattelen itseni takaisin hyvänmielen poluille. Kuka ties siirryn suitsukkeisiin, laitan hiuksiini rastat ja aloitan aamun meditoimalla.
Rakastan paljon ja monia asioita. Rakastan esimerkiksi nyt tätä perjantai-iltaa, kun koti on siisti ja (täällä tuoksuu hyvä) eikä tarvitse lähteä mihinkään. Pesukone laulaa, vieressä on kulhollinen popcorneja ja tämä elämä on tässä ja nyt oikein hyvää.
3 kommenttia:
voi ihana! Mullekin kelpaisi hetken pysähtyminen - mutta kun mieli ei kertakaikkiaan pysy aisoissa :) kun palaan niin voidaan poltella suitsukkeita!
Kuulostaa just hyvältä! Itselläni on ollut tuollaisia samanlaisia onnellisuuden ja kiitollisuuden olotiloja viime aikoina enemmän kuin muulloin. Aika outoa, sillä tammikuu on minulle yleensä kuukausista pahin. Ehkä mustakin on tulossa hippi ;) T:Niiskuneiti
Anniina, sinäki ehit sitten kun oot näin vanha :)
Niiskuneiti, sun kommentista muistin että niinhän mullakin on aina ollu tammikuu kaikista pahin. Pitkä, pimeä ja kylmä. Mutta nyt se on ollu jotenki älyttömän mukava, eikä edes muista että on tammikuu.
Lähetä kommentti