sunnuntai, 22. tammikuuta 2012

Ali tajunnan

Elämässä on monia kummia, selittämättömiä juttuja. Tässä niistä muutama.

Pesin perjantai-iltana koulun enkelimekkoja ja muistin tunnontarkasti laittaa valkoisille pyykeille sopivan pyykkiaineenkin. Jätin koneen yöksi päälle ja painuin nukkumaan.

Koko yön näin unta jostakin piikistä, joka rapsuttaa pyykkikoneen rumpua ja kone menee rikki. Vettä tuli joka paikasta ja mua ärsytti, kun en ollut muistanut ottaa jotakin pois niistä enkelimekoista.

Aamulla ihmettelin, että mitä niissä mekoissa ois muka ollut poisotettavaa, ei nyt kaaritukia ainakaan:) Ja annas olla kun menin laittamaan mekkoja kuivumaan, oli yhdessä mekossa kaksi hakaneulaa! Ennen joulua olin mekot taitellut pyykkikoriin ja huomannut silloin hakaneulat, unohtanut ne ihan täysin ja unissani alitajunta palautti ne mieleen. Onneksi kone säilyi kuitenkin ehjänä.

Eilen puolestaan kivan pitsareissun ja teellä käynnin jälkeen palailin kaupungilta kaikessa rauhassa kotiin. Koko ajan mielessä soi joku melodianpätkä, ja kun en päässyt siitä eroon, aloin hyräillä sitä ääneen niin pitkälle kuin muistin. Samalla tajusin, mistä melodia oli. Knallin ja sateenvarjon kuunnelmasta, kuuluu ykköseltä lauantaisin ja kuuntelimme sen kotikotona vuosikaudet joka viikko samaan aikaan. Kun katsoin kelloa, en edes yllättynyt sen ollessa kolme, juuri Knallin ja sateenvarjon alkamisaika.

Alitajunta, mielen musta laatikko, on hauska kapistus. Viikolla kävin Stokkan ruokatiskillä vieressä seisoi tutunnäköinen mies enkä kuitenkaan saanut päähäni kuka hän oli. Tiesin miehen olevan mukava ja ystävällinen, tiesin että minulla on hänestä hyviä muistoja.

Unohdin miehen olemassaolon kun en kerta muistanut nimeä, mutta eilisellä hiihtolenkillä yhtäkkiä mielen sopukoista putkahti nimi ja asiayhteys: kyseessä oli Yths:n iki-ihana hammaslääkäri, joka aina muisti kysyä mitä kuuluu ja miten opinnot ovat edenneet! Siitä kauppakäynnistä oli jo monta päivää enkä tietoisesti ollut ajatellut miehen henkilöllisyyttä enää, mutta alitajunta oli työskennellyt koko ajan lopulta vastauksen saatuaan putkautti sen ulos, kätevää!

Käteviä ovat tällaiset sunnutaitkin kun saa olla rauhassa. Rauhassa, rauhassa, ai miten tykkäänkään.

2 kommenttia:

Anniina kirjoitti...

Ohhoh!

Mulla on kans samanlaisia unikokemuksia. Jännä kuulla että joku muukin työstää ajatuksia noin :)

Sanna kirjoitti...

Luulen aika monen työstävän asioita unissaan, mutta niitä ei vain aamulla muista koska päässä on liikaa tavaraa :)