Olisin jo voinut aloittaa joulun. Kannoimme kuusenkin sisälle ja koristelimme sen. Mutta lähdettävä oli, takaisin omaan arkeen, takaisin vielä hetkeksi.Kirkossa kanttorit lauloivat. Takana samalla kylällä asuva vanha mies kertoi vieneensä 25 vuotta joka joulu kuusen kansakoulun opettajalleen.
-Siitä hyvästä kun opetti minut lukemaan, sanoi hän.
Sama kansakoulunopettaja istui kerran takanani linja-autossa. Hän tunnisti minut, koska tunsi vanhempani, ja kuultuaan opiskelupaikastani juttelimme kasvatuksesta ja sivistyksestä koko matkan. Aivan lähellä nykyistä työpaikkaani hän osoitti linja-auton ikkunasta ulos ja kysyi, tunsinko pellolla olevia lintuja. En tuntenut, mutta vieläkin aina ohi mennessäni muistan tilanteen ja linnut.
Enää hänelle ei tarvitse viedä kuusta. Kirkossa takanani istuva mies oli käynyt sairaalassa häntä katsomassa monta kertaa.
-Aika nopeastihan se sitten meni. Minä kävin, kun omaisiahan sillä ei oikein ollut, puheli mies vieruskaverilleen.
Sain salakuuntelusta idean. Ehkä kerron sen ja pyydän teitäkin mukaan vielä ennen joulua.
2 kommenttia:
Kohta tulee! =)
Kirkossa oli paljon väkeä neljäntenä adventtisunnuntaina. Ulkona sataa vettä, mutta joulu tulee silti.
Ajattelin tänään, että olitkohan sinä kirkossa. Minä kuuntelin radiosta. Täälläkin sataa vettä. Odotan torstaita, odotan kovin.
Lähetä kommentti