Tuntuu, että todistusten jakamisesta on ikuisuus, ja hyvä niin. Blogimaailma on minun osaltani pysytellyt kaukana, olen tehnyt arkisia asioita ilman tekniikkaa.
Heti kotikotiin päästyäni syöksyin kaurakeksien, maksapasteijan, pölyjen pyyhkimisen ynnä muun jouluisen puuhastelun pariin niin, että iltaisin kaaduin sänkyyn eikä unta tarvinnut odotella. Väsynyttä mieltä ja puhki kulunutta sielua olen hoitanut lämmittämällä puusaunan lähes joka päivä. Kun saunomiseen yhdistin vielä jalkakylvyt ja kasvonaamiot, on unta on riittänyt sekä illasta että aamusta.
Siskon kirjalaatikoista kaivoin itselleni Järjen ja tunteen tarinat kokonaisuudessaan ja niinä hetkinä kun kotimme oli vapaa vieraista, siirryin kaikessa rauhassa Hilma Marian ja Anna Sofian maailmaan.
Joulumme on ollut siinä mielessä täydellinen, että olen saanut makoilla rauhassa olohuoneen punaisella villamatolla ja lukea kuusenkynttilöiden valossa, samalla kun sisko on neulonut, isä tehnyt sudokua ja äiti lukenut Kotiliesiä. Sellaista leppoisaa yhdessäolemista ilman sanoja minä rakastan. Toki isossa talossa on ollut vähän väliä meteliä ja hälinää kun jouluvieraat ovat tulleet ja menneet. Enimmäkseen kaikki on kuitenkin ollut mukavaa, kepeää, juuri sellaista kuin kahden raskaan joulun jälkeen toivoinkin olevan.
Nyt lähden jatkamaan villamatolla loikoilua ja tarinoiden maailmaan unohtumista.
2 kommenttia:
Onpa täydellistä!
Ja nyt se on jo ohi. Miksi kaikki kiva menee aina niin nopeasti...
Lähetä kommentti