Ja tapahtui sinä päivänä

Marraskuun viimeisenä päivänä heräsin ennen kuutta joululauluihin. Torkutin vähän aikaa, pesin hampaat, laitoin hiuksiin vähän mömmöä ja puin edellisenä iltana esille ottamani vaatteet päälle. Söin omenan, join vettä ja lähdin kohti työmaata pimeässä ja vetisessä säässä. Luulin edellisen päivän perusteella että olisi pakkasta ja laitoin paksuimman takin ja lämpimät kengät.

Töissä avasin koneen, katsoin viestit wilmasta, työmailista, gmailista, facebookista ja puhelimista. Vastailin joihinkin niistä ja katsoin myös nopeasti pari blogia. Maksoin puhelinlaskun, vuokran, vesimaksun, visalaskun ja muutamia muita laskuja. Suunnittelin tukiopetuksen, katsoin että kaikki oli valmiina päivän tunteja varten ja lähdin yläkertaan kopioimaan testejä, kokeita, testejä, kokeita. Koulussa koko joulukuu on yhtä arviointia.

Söin opettajainhuoneessa aamupalaa samaan aikaan kun työkaverit tulivat yksi kerrallaan huomeniaan huikkaillen. Se oli pullapäivä, söin työkaverin tekemää jännän makuista piirakkaa. Kellon soitua lähdin avustajan kera omaan luokkaan. Avustaja piti päässälaskut ja minä tein sen aikaa paperityötä (jota on ihan liikaa). Päässälaskujen jälkeen ohjeistin lapsia leikkaamaan tylppäkulmaisia, teräväkulmaisia ja suorakulmaisia kolmioita. Ajattelen, että mitä enemmän tekevät abstrakteja asioita konkreettisesti niin sen paremmin oppivat.

Kävin ensimmäisellä välitunnilla opettajainhuoneessa koska tiesin että loppupäivästä en enää ehtisi. Toisella tunnilla oli äidinkieltä. Opettelimme sanaluokkia, tarkistimme tehtäviä, teimme luetun ymmärtämistehtävän. Sitä tavallista. Uskonnon tunnilla kertasimme VT:n tarinoita hernepussia heitellen. Se on lasten mielestä hauskin tapa pitää läksynkuulustelu. Joskus yksinkertainen pikku jippo motivoi eniten. Kävimme syömässä ja lähdimme välitunnille. Olin valvojana kuraisella pihamaalla, jossa n.250 lasta juoksi lätäköstä toiseen. Pojat ovat keksineet uuden leikin; kulkevat perässämme ja vakoilevat. Minä vilkaisen taakse ja pojat juoksevat karkuun. Tytöt kulkivat käsipuolessani kuten aina.

Musiikintunnilla harjoittelimme joulujuhlaa varten ja laulut ja soitot menivät jo tosi hyvin. Omalla vapaatunnillani pidin tukiopetusta matikasta. Viimeisellä oppitunnilla harjoittelimme joulujuhlaa toisten oppilaiden kanssa. Omat oppilaat palasivat toisesta luokasta, etsivät kadonneita tavaroitaan, kyselivät läksyjä, kertoivat vitsejä, siivosivat pulpettejaan. Mun kullanmurut. Sitten kättely tai halaus ja kotiin, omat lapset sekä toiset.

Olin muutaman minuutin yksin ennen kuin kerholaiset tulivat. Harjoittelimme itsenäisyysjuhlaa varten soittoa ja laulua ja sekin meni hyvin. Välissä pidimme mandariinitauon. Oppilaat kertoivat monenlaisia juttuja ja olivat ihanan reippaita. Lauloimme ja soitimme vähän lisää. Nämä lapset eivät millään malttaisi lähteä luokasta, jossa on niin monta jännää soitinta. Niinpä juttelemme usein kerhon jälkeen vaikka mistä asioista, niin eilenkin. Taas kättely/halaus ja kotiin. Sain kerhotunnista paljon virtaa, sillä edellisten päivien raskaat asiat olivat vetäneet mielen matalaksi. Jatkoin vielä vähän aikaa töitä ja lähdin sitten.

Ajoin kaupunkiin ja ehdin juuri ja juuri erääseen pikkuliikkeeseen ajoissa ostamaan kruunua. Toisesta pikkuliikkeestä hain vitamiineja ja muuta tärkeää. Lopulta menin kauppoihin ajatuksena ostaa joku ihana ja hyvälaatuinen pusero. Ostin sen sijaan välikausitakin, koska kuuma talvitakki oli NIIN kuuma ja menee pilalle sateessa. Päätin antautua, jos on tällainen talvi että sataa vaan niin kai se on pakko pukeutua oikein.

Sain puhelun; maailman suloisin M-alkuinen kaksijapuolivuotias soitti ja pyysi kylään. Jätin ostosten tekemisen siihen ja lähdin. Kylässä piirsin, silitin hiuksia, lauloin joululauluja, halasin ihanaa lasta ja juttelin, söin köyhiä ritareita ja lähdin pois. Menin toiseen kylään, hartaasti odotettuun tapaamiseen Mallan luo. Se oli kahden väsyneen kohtaaminen, mutta silti piristävä. Kiitos, Malla!

Lopulta menin läheiseen halpistaloon ajatuksenani käväistä nopeasti hankkimassa muutama tarvetavara kuten paistinpannu ja sukat. Kassalla minua ryntäsi halaamaan rakas opiskelukaveri Lisbe, ja toinenkin puolisko parivaljakosta oli paikalla. Olivat olleet kuuntelemassa Sinkkosta ja houkuttelivat Mäkkäriin. Mitäkö tein, minä tunnollinen työntekijä ja aikaisin nukkumaanmenijä? No lähdin mukaan syömään pirtelöä. Puhuimme paljon väsymyksestä, lapsista, kaikesta. Yllättävä tapaaminen oli mahtava päätös mukavalle mutta kiireiselle päivälle. Kotona laitoin tavarat paikoilleen, avasin tietokoneen hetkeksi, vastasin muutamaan viestiin ja hampaiden pesun kautta kömmin nukkumaan. Laitoin tekstiviestin kunnanjohtajalle, suljin silmät, pyöritin monta asiaa mielessä ja lopulta kai nukahdin.

Inspiraation sain Juanalta, joka myös kertoi marraskuun viimeisen yksityiskohdat.