torstai, 8. joulukuuta 2011

Eespäin mars

Moni on kuulemma ollut jaksamisestani huolissaan. Niin minäkin, vähän.
On ollut rankkoja juttuja ja rankempia juttuja. Mahakin on ollut kipeä monta viikkoa.
Melkein jo kadotin elämästä ilon!

Nyt tiedän, että tarvitsen niitä juttuja tullakseni vielä paremmaksi. Minusta tulee kerran yksi maan parhaista rehtoreista, kansanedustajista, luokanopettajien kouluttajista, kunnanvaltuuston puheenjohtajista, mitä ikinä sitten keksinkin, niin kuitenkin,
tarvin näitä jotta tulisin vielä paremmaksi.

Tänään tapasin sattumalta erään, joka on jo nyt yksi maailman parhaita luokanopettajien kouluttajia ja dialogisen opetusmenetelmän ehdottomasti suurin guru maassamme, hänet, joka aikanaan uskoi minuun niin paljon. Seuraava on nyt vähän itsekehua, mutta kerron silti. Nimittäin tämä äärimmäisen viisas ja taitava mies sanoi kerran kollegalleen "Sannalla on opettamisen armolahja." Hih, saatte uskoa että siitä on heitetty opettajapiireissä läppää.
Päätin jo silloin uskoa häntä ja aion uskoa yhä :)

Tänään sanoin hänelle ehkä vain viisi sanaa, kun hän keskeytti ja katsoi tiukasti silmiin. "Se sattuu ja se loukkaa, mutta sinä..." sen lopun jätän ehkä salaisuudeksi ja muistan sitten, kun joudun seuraavaan tulikokeeseen.

Niin että tulkoon ilo takaisin, en enää pelottele sitä pois.

3 kommenttia:

maijja kirjoitti...

Sulla on. Ei tarvitse istua sun tunnillasi että sen ymmärtää!

Antaa tulla ilon ja muun! Oon vieläkin iloinen siitä, että käpäisit. :-)

Lotta kirjoitti...

Oi. Hyvä sinä.

Pyrin viikonlopun aikana @post. Kai huomenna taas vkl alkaa! Uni kutsuu.

Sanna kirjoitti...

Maijja, kiitos lämpimistä sanoistasi. Olet i h a n a. Ja minä myös yhä iloitsen käynnistäni!

Lotta, älä hätäile, vastaile kun ehdit. Mua kutsuu kans nyt uni. Ihanaa.