Sohvalla

Meinasin viime yönä kirjottaa puhelimen avulla, että olen sairaalassa ja saa laittaa kädet ristiin. Pelotti aika paljon lääkärin vakava ilme.
Onneksi kyse ei ollut bakteerista, vain viruksesta, jota ei voi hoitaa kuin levolla ja kipulääkkeellä ja, kuten viime yönä, tiputuksella.
Aivokalvon tulehdus vie minut kuitenkin sängyn pohjalle tuleviksi päiviksi. Hei hei blogimaailma! Palaan kunnes tervehdyn.

Avuton nainen ja auto

Tapahtumapaikka: Yliopiston piha

Tapahtuma-aika: Torstai-ilta

Henkilöt: Kasvatustieteilijänainen ja 12 teekkaripoikaa

Nainen kävelee pimeän parkkipaikan poikki kohti autoaan, joka yksinäisenä kököttää paikallaan. Kävellessään hän näkee teekkaripoikien vallanneen parkkipaikan kummallisen pelinsä kanssa. Samaa peliä teekkaripolvi toisensa jälkeen on talvi-illoin harrastanut koko sen 10 vuotta, jonka nainen on kampusalueella kulkenut. Mikä vetää teekkareita 30 asteen pakkasessa, pimeässä talvi-illassa heittelemään noita mötiköitä, hän ihmettelee, ja lausuu melkeinpä ääneen toivomuksen, että kunpa auto lähtisi nyt käyntiin.

Nainen avaa autonovet, ottaa maton konepellin päältä ja työntää läppärilaukun ja pullistelevan käsilaukun takapenkille. Teekkarit potkivat mötiköitään huomaavaisesti sivuun.

Ensimmäinen käynnistysyritys tuottaa vain sarjan z-kirjaimelta kuulostavia äännähdyksiä ja sihinää. Toinen käynnistysyritys ja sama homma. Nainen nojaa päätään niskatukeen ja tuntee jo teekkaripoikien katseet pimeydestä huolimatta. Viidennen käynnistysyrityksen jälkeen hän kaivaa puhelinta taskustaan, jos soittaisi siskon miehelle.

Mutta sivusilmällä hän näkee tusinan teekkaripoikia lähestyvän autoa ja avaa vänkärinpuoleisen oven.

Teekkari 1. (silmät hymystä vilkkuen): Tarvikko nää jeesiä?

Nainen: No on se kyllä yleensä käynnistyny, mutta jos te...

Teekkari 2.: Meillä on täsä kyllä aika palijo lihasvoimaa.

(Naurua)

Nainen (ystävällisesti hymyillen): Ei mulla oo mittään sitä vastaan jos te haluatta auttaa.

Teekkari 3.: Joku pienikokonen ratin taakse vaan.

Nainen (rennosti naureskellen): Okei, minä heittäydyn avuttomaksi naiseksi ihan mielellään.
(Naurua)

Yksi pojista menee rattiin, noin viisi poikaa autoa työntämään ja toiset viisi seuraavat vieressä ohjeita antaen. Auto käynnistyy heti.

Nainen: Voi kiitos, olitte aivan ihania, niin ystävällisiä ja fiksuja. Kiitos ihan hirveästi.

Teekkarit 1.-3. naureskelevat hämillään ja mielissään.

Nainen: Siis oikiasti, mahtava homma. Mukavaa illanjatkoa teille.

Teekkarit kuorossa: Sitä samaa!

Nainen astuu autoon ja soittaa ystävälleen Helsinkiin aloittaen puhelun "Siis arvaa mitä äskön tapahtu." Puhelu kestää 10 minuuttia ja sisältää paljon huudahduksia "Vähänkö ihania", "Niin avuliaita", "On niistäkin jotain hyötyä", "Mikä ihme se niiden peli muuten on?"

Teekkaripojat jatkavat peliään ja toistelevat (luultavasti) vanhoja kliseitä naisesta ratissa, hymähtelevät tilanteelle hetken ja unohtavat sen sitten.

Nainen sen sijaan ei unohda, vaan aina kun maailmanmeno (kuntien pakkoyhdistely ja muu porvaripolitiikka) masentaa ja turhauttaa, hän muistaa avuliaita teekkaripoikia, jotka pelasivat 30 asteen pakkasella kummallista peliään ja tarjosivat apuaan pyytämättä.

Yössä kaupungin

Olen jumittuja, haaveilija, ikävöijä. Kuuntelen samaa kappaletta 12 kertaa peräkkäin ja ihmettelen, miksi elämä on mennyt niin kuin on.


Vaikka en seuraakaan uutisia, aistin tämän maailman ja tiedän mihin se on menossa. Haluaisin elämään siihen aikaan, josta äiti ja isä kertovat pakkaspäivänä samalla kun teemme ötökkäpalapelia uuninkyljessä.

Tietokoneen akussa on virtaa enää 30 minuutiksi. Onkohan minussa virtaa huomiseksi? Kanteletunti suunnittelematta, pitkä työpäivä ja illalla tärkeä kokous.

Syön kälyn mukaan laittaman runebergit ja menen nukkumaan.

Hyvyyttä riittää

Oi kiitos lahjoista, joita suot, niin paljon hyvyyttä riittää.
Ja aina iloa uutta luot, en osaa kaikesta kiittää.
J.L.Runeberg/v.490:3

Kiitos myös eräs pieni, tuntematon säätiö ensimmäisestä ar:sta jonka pienviljelijän tyttärelle hyvyydessäsi halusit myöntää.

Tytär räplää EOS550:aa ja haluaa käyttää kaikki saamansa lahjat tämän yhteiskunnan palvelemiseksi.

Hyvyyslista 3. ja 4.

1. Vara-auto on käynnistynyt joka aamu
2. Oma auto on mennyt katsastuksesta läpi
3. Ihana isä
4. Ihana äiti
5. M-lapsen puhelut: "Sanna mää laulan, mää oon käyny ulkona, joo, heippa"
6. Tieto, valta ja kokemus -kurssi
7. Pimeys - ei tarvi siivota
8. Uudet merinovillaiset sukat kengissä
9. Kylmyys - saa olla iltaisin rauhassa kotona kylmyyttä paossa
10. Rosmariini -huonetuoksu

11. Puhtaat lakanat
12. "Ope ollaan sitä puristusleikkiä, ope ollaanhan" (Kyseessä reagointileikki, lasten kestosuosikki forever)
13. Muhoksen villan villahousut
14. Ihanaakin ihanammat tunnetunnit
15. Viikonloppu kotikotona ihan kohta
16. Työrauha
17. "Olemme todella kiitollisia, että opetat meidän lasta, koska kaikesta näkee että teet tätä työtä niin sydämellä"
18. Mustan kissan tango
19. Hampurilaisateria kahdella pihvillä
20. Haave kamerasta ja nauhurista

Educa 2012

- hirveästi ihania matikanvälineitä
- hyvä luento heikkojen lukijoiden tukemisesta
- hieno vuorovaikutusluento ja interventiot
- blogiystävä Elsa jonka kanssa tunnistimme toisemme heti ja juttua riitti kunnes seuraava luento alkoi. Kiitos, Elsa, oli ikimuistoista tavata sinut ja paasata kaikesta. Kun perustan sen oman koulun, olet ilman muuta etuoikeutettu johtajaopettaja. Tule sinäkin käymään joskus täällä!
- eteläläistyneitä opiskelukavereita joita on aina yhtä mukava nähdä
- liikaa hyviä kirjoja (mukaan tarttui n.15 opusta)
- Niin & näin -seuran standi
- kenkäostokset Frökenin kans sekä hillittömät naurukohtaukset
- hyvät yöunet ja hyvä seura + ruoka Lepolassa

Minä virtaudun

Istun koko illan tietokoneella enkä muista muuta maailmaa ja yhtäkkiä tajuan, että tämä on taas sitä. Graduaikana sain elämäni ensimmäisen kokemuksen siitä, tutkimussuunnitelmaa tehdessäni unohduin yliopistolle yömyöhään sen takia. Mihaly Csikszepliplaplo (ei voi muistaa sitä loppua) ja Howard Gardner sitä ovat tutkineet ja siihen työelämässä nykyään pitäisi pyrkiä. Virtaus. Flow. Rakastan sinua, flow!

Tässä virratessani flou'hun olen asentanut videoidenmuokkausohjelman, siirtänyt ensimmäiset videot, katsonut ne läpi, nimennyt järjestelmällisesti päivämäärän mukaan, ottanut käyttöön ulkoisen muistin, tehnyt listaa muista tarvikkeista joita viikonloppuna aion hankkia ja lukenut aina asennusten päättymistä odotellessani tanskalaisen tutkijan tuotosta Aito opettaja. Rakastan sinua, ammattikirjallisuus!

Minä en ole nörtti enkä ikinä sellaiseksi tule, mutta olenpa vaan pahuksen ylpeä itsestäni joka kerta kun saan jonkun teknisen vempeleen toimimaan. Täältä tullaan harmaat kivet! Voitte jo aloittaa lohkeilunne, sillä aion mennä lävitsenne isolla iiteellä ja yhdellä ilmeellä. Rakastan teitä, tekniset laitteet, jotka yritätte olla hankalia mutta lopulta aina nöyrrytte!

Ulkona tuulee suoraan Siperiasta. Siperia opettaa, niin minäkin. Rakastan työtäni, rakastan lapsia, rakastan vanhempainvartteja joissa kaikissa on pelkästään mukavaa ja ihanaa. Rakastan rosenterapiaa, joka vie minua kohti sitä joka olen ja auttaa olemaan armollinen itselle ja toisille. Syön pirtelöitä, vitamiinipommeja ja viikonlopuksi lähden kotikotiin rakastamaan äitiä ja isää, saunomaan pihasaunassa ja hiihtämään jos Siperiantuuli loppuu.